| Pesukarhuko
esi-isä? Maine Coonin
alkuperästä on monenlaisia tarinoita.
Tunnetuin lienee legenda Maine Coonin synnystä pesukarhun ja kissan
risteymänä. Ensimmäiset Maine Coonit olivat ruskeatiikereitä, joiden
tuuhea raidallinen häntä muistutti erehdyttävästi pesukarhun häntää.
Lisäksi tunnettiin Maine Coonin mieltymys veteen sekä kissalle tyypillinen
tapa nousta takajaloilleen ympäristöä tarkkaillessaan. Tästä
virheellisestä oletuksesta juontaa myös kissan nimi: racoon tarkoittaa
pesukarhua ja Maine viittaa Yhdysvaltojen koillisimpaan osavaltioon.
Uskottavin kaikista tarinoista
perustuu teoriaan, jonka mukaan Maine Coonit ovat syntyneet luonnon
valinnan tuloksena. Asutuksen levitessä Amerikkaan kulkeutui laivoissa
kaikenkarvaisia kissoja uudelle mantereelle, joka alunperin oli kissaton.
Nykyinen Maine Coon on siis kaikkien näiden laivakissojen jälkeläisistä
syntynyt risteymä. Mainen ankarat talvet ja kylmä, kova ilmasto tekivät
Maine Coonista vahvan ja vastustuskykyisen kissan.
Maine Coon on julistettu Mainen osavaltion kansalliskissaksi 10.4.1985.
Luonnonluoma näyttävä
näyttelykissa
Maine Coon on pysynyt
geneettisesti muuttumattomana jo yli 150 vuotta. Maine Coon on itsestään,
luonnollista tietä syntynyt rotu – se ei siis ole ihmisen aikaansaama
risteytys.
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Maine Coonista löytyvät vuodelta 1861
kirjasta The Book of the Cat. 1900-luvun alussa alettiin Yhdysvaltoihin
tuoda persialaisia ja siamilaisia. Oma rotu Maine Coon unohdettiin lähes
tyystin seuraaviksi 50 vuodeksi. Vähitellen Maine Coonit hävisivät
näyttelyistä; niitä pidettiin maalaiskissoina, jotka eivät sopineet
"kissa-aatelin" joukkoon.
60-luvun lopulla maailman kissajärjestöt vihdoinkin hyväksyivät
"maalaisserkun" joukkoonsa. Eurooppaan ensimmäiset Maine Coonit tulivat
vasta 70-luvun puolivälissä, ja Suomeen ensimmäiset saapuivat vuonna 1989.
Kulmikas, vahva ja
pöllönkatseinen
Maine Coon -standardi ei kuvaa
mitään kasvattajien luomaa ihannetta, vaan esittää rodun sellaisena kuin
se on ollut jo 150 vuoden ajan. Kasvattajien tuleekin suorittaa tarkkaa
valintaa ja käyttää jalostukseen ennen kaikkea terveitä, vahvoja
yksilöitä.
Maine Coonin kasvojen tulee olla keskipitkät, poskipäät ovat korkeat,
kuono selvästi kulmikas (ei kolmiomainen) ja leuka voimakas. Korvien tulee
olla suuret, ja niiden sisällä on karvatupsut. Korvat sijaitsevat
korkealla päälaella noin korvan tyven mitan etäisyydellä toisistaan.
Silmät ovat suuret, ja ne sijaitsevat kaukana toisistaan lievästi vinossa
asennossa. Maine Coonin silmissä pitää olla se kuuluisa "pöllönkatse".
Vartalon tulee olla lihaksikas, rintakehän laaja. Vartalo on pitkä ja
kokonaisuutena suorakaiteelta vaikuttava. Suhteellisen pitkät jalat ovat
vahvat ja lihaksikkaat, takajalat eivät saa olla korkeammat kuin etujalat.
Tassut ovat leveät, pyöreät, ja varpaiden välissä on oltava karvatupsut.
Häntä on yhtä pitkä kuin kissakin ylettyen hartioihin, juurestaan leveä ja
loppua kohti kapeneva. Häntäkarvat ovat aina tuuheat ja pitkät.
Turkki on tuuhea, lyhyt hartioilta, pitkä vatsan kohdalta ja takajaloissa.
Kaulus on toivottava (usein kaulus saattaa kasvaa vasta 1 vuoden iässä).
Turkin tuuheus ja jopa pituus vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Selviä
virheitä kissalla ovat kaikkialta tasapitkä karva, hento ruumiinrakenne
sekä "leuattomuus". Maine Coonit ovat suuria ja voimakkaita kissoja.
Urokset voivat painaa 6 – 8 kg, naaraat yleensä 4 – 5,5 kg. Maine Coon on
täysikasvuinen vasta noin 3-vuotiaana.
Kaikenkirjava kissa – Maine
Coon
Maine Cooneja tavataan kaikissa
väreissä ja väriyhdistelmissä, jotka ovat meille tuttuja kotikissastamme.
Myös mahdolliset kuviot ovat samat kuin kotikissoilla: löytyy tiikereitä
ja tabbyja valkoisilla laikuilla tai ilman; on olemassa myös yksivärisiä
ilman valkoista ja valkoisten laikkujen kera.
Väriharvinaisuuksiin kuuluvat vielä täysin valkoiset ja ns. savukissat,
joiden peitinkarva ilmentää tiettyä väriä aluskarvan ollessa aina
valkoinen.
Värille ei aseteta mitään rajoituksia, ainoana toivomuksena on, että
värien tulisi olla voimakkaita ja varsinkin ruskean tulisi olla lämmin.
Naamiokissojen väritystä ei kuitenkaan hyväksytä. Tassunpohjien ja nenän
tulee valkoisilla ja punaisilla kissoilla olla vaaleanpunaiset, kun taas
tummiin väreihin kuuluvat ruskeat tassunpohjat ja nenä.
Kiltti ja sosiaalinen sisäkissa
Maine Coonit ovat kilttejä,
leikkisiä ja oppivaisia. Maine Coon kiintyy omistajaansa, ja sen
hellyydenpuuskat ovat myrskyisän voimakkaita. Maine Coon tarvitsee
huomiota ja leikkitoverin; ne pitävät siitä, että ympärillä on menoa ja
meininkiä ja osaavat myös järjestää sitä. Yksin ollessaan ne pitkästyvät
helposti. Maine Coonit ovatkin yleensä hyvin sosiaalisia ja elävät sovussa
muiden kissojen ja koirienkin kanssa – itse asiassa koiramainen Maine Coon
tuntuu pitävän koirista jopa enemmän kuin lajitovereistaan. Ei ole
harvinaista, että Maine Coon -naaraat hoitavat yhdessä pentujaan, ja on
jopa kuultu Maine Coon -isänkin osallistuneen pikku kisujen hoitoon.
Maine Coon sopii alkuperästään huolimatta hyvin sisäkissaksi.
Kaupunkilaistuneessa ympäristössä ei kenenkään pitäisi päästää kissaansa
juoksentelemaan vapaasti, sillä vaara vaanii aina. Maine Coonin
päästäminen vapaaksi ulos on erityisen vaarallista, sillä sen
metsästysvaisto on voimakkaasti kehittynyt ja sen reviiri voi olla
ällistyttävän suuri. Näin ollen se voi helposti kulkeutua hyvinkin kauaksi
kotoaan. Maine Coonit ovat innokkaita kiipeilijöitä; onkin tärkeää, että
sillä on käytettävissään korkea kiipeily/raapimispuu, jota pitkin kissa
sujahtelee ylös alas – aina pää edellä. Maine Coonin leikit muistuttavat
usein koiran leikkejä, se rakastaa kaikenlaisia takaa-ajo- sekä piilo- ja
vaanimisleikkejä ja noutaa mielellään tavaroita.
|